Tiistain makkarakeitto

Loppukuu lähiössä ja seuraavaan palkkapäivään taas liian pitkä aika. Sunnuntain ja maanantain työtunnit ovat imeneet mehut melko hyvin nuoresta miehestä ja ilma ulkona näyttää niin harmaalta, että parempi laittaa verhot takaisin kiinni.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Ehkä näin, jos olisi aineksia, joista taikoa. Oikeastaan jääkaapista tervehtii tuoreena vain viikko sitten vaihdettu lamppu. Tätä se jatkuva reissaaminen teettää. Myös pakastelokero huutaa enemmän tyhjyyttä kuin aivokuolleen katse.

Jos lähiruoka on nykyään muotia, niin koska tulee lähiöruuan vuoro? Joka tapauksessa, aion olla edellä kävijä ja tehdä huomisen ruokaa jo tänään (sillä köyhän on pakko tehdä samaa ruokaa useammaksi päiväksi).

Päivän ruokana siis suolainen makkarakeitto. En nyt ala erittelemään liiemmin reseptiä, enkä valmistustapaa, sillä ne, jotka eivät osaa tehdä makkarasoppaa, osaavat toivottavasti googlettaa sen. Ja jos eivät osaa, toivon, että Darwin oli oikeassa.

Tavarat kattilaan veden joukkoon kiehumaan, makkaraa voi ruskistaa pannulla. Sekaan heitin muutaman pippurin ja suolaa, paljon suolaa. Suola on mausteena hyvä, sillä se peittää kaikki huonot maut, jotka huonoista aineksista irtoaa. Samalla se myös antaa makua ja tarpeen vaatiessa lyhentää köyhyyttä, sillä se tappaa. Kiehautetaan pari tuntia ja annetaan vetäytyä hetki. Nautitaan suolan kanssa.