Kuka suututti Leirilaakson ja kuinka siitä selvittiin?

Pieni hiljaiselo on taas käytetty väärien mielipiteiden kyttäämiseen ja väärineläjien bongaamiseen. Edellisen blogipostauksen jälkeen olen kerennyt muun muassa TV-kameroiden eteen Martina Aitolehden kanssa. Mutta siitä lisää joskus toiste. Nyt asiaan.

Orlandon ampuminen ja sen ylenpalttinen jeesustelu. Eduskunta piti juuri hiljaisen hetken uhrien muistolle. On toki hienoa, että uhreja muistetaan, mutta miksi taas kerran toisen kuolema on arvokkaampi kuin toisen. Kohta hiljaisia hetkiä alkaa olla niin paljon, että koko kyselytunti on yhtä hiljaista hetkeä. Toisaalta, hiljainen eduskunta voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.

Päivän suurimmat risut lähtevät kyllä Oululaisen leipomolle ja jollekin imagotyöryhmälle siellä. Vanha kunnon tuttu ja turvallinen, luotettava pöytäseuralainen Reissumies on pilattu. Nyt pussin kylkeen on ilmestynyt kaiken maailman palomiehiä, hevimiehiä ja raksamiehiä. Makunautinto on pilalla. Eikö Reissumies voi olla vain Reissumies?

Kolmas ja paikallinen aihe liittyy pyöräilyyn. Jokin aika sitten Etelä-Suomen Sanomissa oli keskustelua kaupunkialueella pyöräilystä. Pyöräilijät itkivät, että autot eivät ota heitä huomioon. On varmasti totta, että autojen ja pyörien vaaratilanteita syntyy autoilijoiden välinpitämättömyydestä, mutta entäpä pyöräilijöiden vastuu. Kuljen päivittäin Mustankallion tunnelin läpi ja tuo puolen kilometrin pätkä tarjoaa minulle jalankulkijana joka päivä vaaratilanteita pyöräilijöiden kanssa johtuen heidän välinpitämättömyydestään.

Mustankallion tunnelin Kiveriön puoleisella suulla on kaksi pyöräilyn kävelytiellä kieltävää kylttiä. Ylhäältä tullessa vauhti kohoaa pyörällä helposti yli 40 km/h. Silti valtaosa pyöräilijöistä ajaa erittäin kapealla kävelytiellä jalankulkijoiden seassa. Lehdessä joku perusteli tätä, että ei uskalla ajaa autojen seassa pyörällä. Missään vaiheessa yksikään pyöräilijä ei väläyttänyt vaihtoehtoa, että pyörän voisi taluttaa tunnelin päästä päähän, mikäli ei uskalla ajaa autojen seassa.

Kävellessä olen huomannut alaspäin mennessä, että kovaa takaa tulevaa pyörää on mahdoton kuulla, jos tunnelissa on samaan aikaan autoja. Jos samaan aikaan joudut väistämään kävellen vielä vastaantulijaa tai hitaampaa kävelijää, on tie pyörältä heti tukossa. Silti pyöräilijät yrittävät puikkelehtia kävelijöiden välistä osuen milloin mihinkin. Ja olen nähnyt kertaalleen myös sen, kun pyöräilijä on väistänyt suoraan ajotielle jalankulkijoita. Vain autoilijan nopeat refleksit estivät onnettomuuden.

Onnettomuuksilta en silti ole jalankulkijana välttynyt. Kertaalleen olen jäänyt pyörän alle ja kahdesti nähnyt, kun joku muu jalankulkija on jäänyt pyörän tönäisemäksi. Kertaalleen olen myös kävellyt ohi, kun pyöräilijän kallo on ollut halki katukivetyksessä. Osa pyöräilijöistä tuntuu kyllä universumin suurimmilta marttyyreiltä.

Aja siellä ajotiellä, kuten liikennesäännöt määrää tai taluta pyöräsi! Kiitos!

Ja sitten niihin positiivisiin asioihin ja elämästä oikein nauttimiseen. Tämän aamun aamupala sisälsi kahvin lisäksi maki-sushia. Päätäytteenä oli tällä kertaa kylmäsavulohi. Muita toimivaksi havaittuja täytteitä on ollut erilaiset ravuista ja ranskankermasta tehdyt kokonaisuudet. Testissä oli myös tuorejuuston käyttäminen täytteenä lohen kanssa. Kokeilemisen arvoista. Päivän musiikkisuosituksena ja oikeineläjien oikeinkuuntelumusiikkina on Maurice Wiggumin Suomi Sounds Summer Mix2016, jonka pääset kuuntelemaan -> Tästä

Aamupalakin voi olla kaunis.