Lähiöruokaa ja kaupunkilaiselämää

Ja taas, loppukuu, rahat loppu ja aika tehdä lähiöruokaa. Hyvää ja halpaa ruokaa kahdelle. Aloitamme viemällä pullot kauppaan. Säälittävä summa riittää juuri ja juuri paketilliseen jauhenlihaa, eli sillä mennään.

Viimeiset rahat pannulla!

Jauhenlihat pannulle kera punasipulin ja öljyn ja makua antamaan vielä valkosipulin jämät. Mausteeksi pippuria ja suolaa. Suolalla saa maun lisäksi sydän- ja verisuonitauteja, mutta riski on ottamisen arvoinen. Kun jauhenliha on kypsää, heitetään pannulle lopullinen sekametelisoppa, eli suomeksi kaikki, mitä kaapista löytyy, jotta ruoka riittäisi seuraavaan palkkapäivään. Eilen heitimme sekaan italianpataan ja makaronilaatikkoon soveltuvat ainekset, jota jatkoimme kuivuneella juustolla ja ketsupilla. Kuten huomaatte, loppukuusta ei ole varaa enää kasviksiin. Lopputulos on maukas ja suolainen italianpata makaroneilla, jota pari henkilöä popsii iloisesti pari päivää. Hintaa yhdelle annokselle tulee alta euron.

Kun palkkapäivä koittaa, on puolestaan taas aika siirtyä kaupunkilaiselämään. Auringon paistaessa aamukahvit on mukava juoda ulkosalla, joskin liika aurinko kehottaa siirtymään varjoon. Päädyimme syömään aamupalan, joka ajankohdaltaan alkoi lähennellä brunssia, tuttuun ja turvalliseen, eleganttiin Sinuheen.

Kaupunkilaiselämän parhaisiin puoliin kuuluvat kahvilat, joissa riittää elämää. Sinuhessa parasta antia on katsella Hakkapeliitta-patsaan ohi kiitäviä ihmisiä kahvikupposen ääressä. Myös Sinuhen syötävät tuovat tuulahduksen eurooppalaista kulttuuria tänne metsästä revittyjen savolaisten keskuuteen. Tänään valitsimme nopeat syötävät. Itse otin juustosämpylän ja Kepa puolestaan mozzarella-pesto-sämpylän. Jälkiruoka oli vaikeampi valita, mutta päädyimme lopulta suklaalastukakkuun, joka oli onnistunut valinta. Pienen nopean aamupalamme ainoa miinuspuoli oli viereisen pöydän maalaisperhe, jolle kaupunkilaiselämä tuntui olevan varsin vierasta.

Mannermaista sivistystä keskellä savolaisten Kanadaa!

Pienen sivistyneen ja mannermaisen hetken jälkeen työt kutsuivat meitä molempia. Itse toki näköjään lykkäsin vielä töiden tekemistä tämän kirjoittamisen verran (todellisuudessa kerkesin jo yhden nopean homman viimeistelemään). Taustalla pyörii erittäin vanha kotimainen mykkäelokuva. Ylinäyttelemisestä ja lapsellisuudesta huolimatta elokuvassa on paljon loistavaa ajankuvaa muun muassa rautateistä. Yhden asian sitä näköjään voi siirtää sadan vuoden takaa tähän päivään. Kaupunkilaiset ovat kaupunkilaisia ja maalaiset ovat maalaisia.

Nousipa mieleeni vielä yksi juttu, joka tässä on muutaman päivän ajan ärsyttänyt todenteolla. Ymmärrän toki, ettei maaseudulla ja lähiössä ole estetiikalla niin väliä, mutta jos saisin asiaan vaikuttaa, vaikuttaisin välittömästi. Puhun siis Kiveriönkadun omakotitalojen postilaatikoista. Joku on näköjään keksinyt taas säästää jokusen sentin ja päättänyt siirrättää postilaatikot kadunvarteen. Ennen kadunvarsi on muodostanut varsin tyylikkään miljöön 50- ja 60-luvun rakennuksineen, joissa on merkkejä sekä nopeasti kasvavasta kaupungista, että ajattomasta maaseudusta. Ja nyt, yhdellä päätöksellä tuo miljöö on tuhottu. Itella/Posti (kumpaa nimeä se firma tällä viikolla totteleekaan), kuinka paljon tuli säästöä?