Meri tekee ihmeitä!

Juhannus, keskikesän, valon ja hedelmällisyyden juhla. Ja mikä olisikaan ihanampaa, kuin viettää mittumaaria kauniissa Lahdessa. En ole koskaan pitänyt mökkeilystä ja vielä vähemmän mökkeilystä juhannuksena. Arvostan kyllä luontoa ja rauhaa, mutta arvostan myös ystäviäni, että en tahdo lukittautua keskelle metsää kokonaiseksi viikonlopuksi. Kaupungeissa juhannuksena on tarjolla niin rauhaa, kuin ihmisiäkin.

Tänä juhannuksena kaikki tehtiin toisin. Aatto Lahdessa, aikaisin nukkumaan ja seuraavana aamuna ulkomaille. Sikäli mikäli Tallinnaa nyt voi ulkomaana pitää. Ajatuksena oli se, että juntit suomituristit loistavat poissaolollaan.

Ensimmäiset sukka-sandaali-klassikot tulivat kuitenkin jo vastaan satamassa. Myös jonottamisen taito on suomalaisille täysin vieras käsite. Jonottaa tämä kansa haluaa kyllä, mutta sekin on taitolaji. Joka ikinen kerta jonoon kiilaa noin kymmenen sivujonoa, jotka hidastavat jonoa joka puolelta. Tähän ei tunnu auttavan edes kyltit tai lattiamaalaukset. Suomalainen tuntuu olevan suomalainen ohjeista huolimatta.

En edes jaksa mainita sen enempää humalaisista ja riitelevistä pariskunnista, joissa miehen rintakarvat puskevat Helsingistä Tallinnaan.

Penispupu-taulu

Laivassa kiitämme erityisen paljon ikkunallista hyttiä, ilmastointia, omaa rauhaa ja telkkaria. Hämmästelimme puolestaan hytin Penispupu-maalausta. Koska hieman kiertelimme ennen laivaannousua ympäri Helsinkiä ja sen arkkitehtuurisia kohteita (eli eksyimme välillä Kamppi-Länsisatama noin kymmenen kertaa), olimme väsyneitä. Nautiskelimme kahdestaan tax-freestä hankittuja juustoja ja muita herkkuja kaikessa rauhassa katsellen ikkunasta aurinkoista merta sekä vuoroin telkasta laivan karaokea.

Seuraavana aamuna ylös ennen kuin kellö lyö seitsemättä kertaa. Laivan aamupalatarjoilu alkoi tasan seitsemältä. Taas ajatuksena välttää juntit ja jättää aikaa enemmän Tallinnassa kiertämiseen. Taas ongelmaksi tuli jonotus. Neljä tarjoilupistettä, kahdeksan jonoa. Lisäksi viereinen perhe, jossa lapset söivät pelkkää rasvaa hatut päässä, kävi säännöllisesti tyhjentämässä pekonialtaan, etten saanut ensimmäistäkään siivua. Muuten aamiainen oli kellonajasta huolimatta loistava.

Lomakuva vanhasta kaupungista

Itse Tallinnassa päätimme olla seuraamatta ainoatakaan suomalaista. Estonia-muistomerkki, vanha kaupunki ja vanhan kaupungin kirkot äkkiä alta, ennen kuin muut kerkeävät. Vanhasta kaupungista suuntasimme kohti Tõnismägiä. Modernia uutta ja vanhaa yhdistävä kaupunginosa.

Seuraavaksi otimme suunnan kohti Nõmmeä. Kaljusta tuttu kaupunginosa jäi kuitenkin haaveeksi, sillä matkalla vastaan tullut neuvostoarkkitehtuurin yliannostus ja hiostava ilma pakottivat meidät kääntymään lopulta takaisin kohti keskustaa. Viimeiset kulttuurikohteet olivat Georg Otsin muistolaatta ja Wivi Lönnin (siis Kotilan talon suunnittelijan) suunnittelema Tallinnan Oopperatalo eli Estonia-teatteri. Rakennuksessa oli erittäin paljon samaa, kuin Kotilan ulkokuoressa, mutta eipä rakennusten välissä olekaan kuin pari vuotta.

Lopuksi ennen laivaan paluuta harrastimme kevyttä shoppailua. Nopeat pyörähdykset merkkiliikkeissä eivät tuottaneet tulosta itselleni. Kepa puolestaan löysi tyylikkään laukun, jonka hintaa en edes halua tietää. Aivan viimeisenä kävimme vielä hypermarketissa. Hypermarketin ostokorin pohja ei juuri peittynyt, mutta joitakin hygienia- ja kauneudenhoitotuotteita tarttui matkaamme.

Virolainen kasvonaamio

Laivalle päästyämme oli vuorossa ehostautumien. Juuri ennen satamaa alkanut ukkoskuuro oli kieltämättä saanut meidät näyttämään vähemmän edustavilla. Vaan eipä siinä, pitkä suihku, kasvonaamio ja sohvalla jalkojen oikominen tekivät meistä taas kuin uusia ihmisiä. Loppumatkasta kävimme vielä kannella ihastelemassa Suomenlahtea ja ukkoskuuroa.

Lahteen ja Kotilan huipulle päästyämme Kepa teki vielä loistavaa ruokaa, jossa oli ainakin villiriisiä, jauhenlihaa, chiliä, kesäkurpitsaa, tomaattia ja sipulia. Päällä tuore ruohosipuli ja kylkeen juuri kaupasta haettu patonki kruunasivat matkan. Lopuksi vielä Netflixistä ulkomainen tuntematon elokuva pyörimään ja molemmat katselivat unia ennen kymmentä.

Vaikka eri laivayhtiö mainostikin, että Meri tekee ihmeitä, se todellakin tekee. Loistava reissu kaiken kaikkiaan ja suosittelen itse kullekin juhannuksen viettoa kaukana suomalaisista.